Avengers: Endgame (2019)
Olivatko tuntemukset elokuvan jälkeen ristiriitaisia kuin olo kikkelityttöjä katsellessa? Tuntuiko siltä, että tästä olisi pitänyt tykätä, mutta jostain syystä tökki kuin humalainen kaveri kylkeen? Vai tykkäsitkö sittenkin ihan homona? Arvostelu sisältää spoilereita, joten lukekaa varauksella.
Endgame on luonnollinen seuraus supersankarielokuvien nokittelusta keksiä yhä massiivisempia tarinoita yhä massiivisemmilla pahiksilla. Järkyttäväksi möhkäleeksi pumpattu Endgame sisältää kaiken mahdollisen valtavasta määrästä henkilöhahmoja koko universumia vaivaavan pulman kautta juonikuviokudokseen, josta olisi riittänyt tarinaa useampaakin parin tunnin elokuvaan.
Tarina on suoraan jatkoa edelliselle. Tonteille on saatu uusia sankareita joiden aiempi poissolo tuntuu hyvin vahvasti vain kikalta saada aikaiseksi draamaa. Kikka kikan päällä on, että nämäkin pääsevät tositoimiin vasta elokuvan loppupuolella. Osa nykyisistä taas on "kasvanut" lussuiksi versioiksi itsestään, joten heistä on hämmentävän vähän hyötyä. Toisista taas lopultakin on ja lähinnä tissipariaan ja kireää takapuoltaan esitellyt Musta Leski saa vihdoinkin olemassaololleen oikean syyn.
Elokuva on tolkuttoman massiivinen. Sen seuraaminen vaatii yli-inhimillisiä kykyjä omaksua valtava määrä nopeasti etenevää juonta lyhyessä ajassa. Elokuvan parasta antia ovat ne harvinaiset hetket, jolloin sankarit tai pahikset lähenevät tavallista kuolevaista ja ilmaisevat surua ja tuskaa. Näistä hetkistä jäi mieleen mm. Scarlett Johanssonin Musta Leski, jonka kasvoilta heijastuvat tunteet saavat elokuvan hetkeksi nostamaan päätään, mutta joka painuu jälleen alas seuraavan hassun roolihahmon tepastellessa esiin. Elokuvan ehdotonta huippua on sen ristiriitainen pääpahis, joka on samalla psykopaattinen massamurhaaja ja toisaalta omien valintojensa vuoksi kärsivä ja jopa myötätuntoa ansaitseva hahmo.
Massiivinen hahmokatras on aiheuttanut tilanteen, jossa käsikirjoitus keskittyy seuraamaan lukuisten yksilöiden tekemisiä, kun sen pitäisi rakentaa juoniverkkoa ja kasvattaa jännitystä. Nyt ratkaisu kaikkeen löydetään jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja sen jälkeen hirmuinen määrä henkilöitä toimii tahoillaan tehden asioita joiden seuraaminen alkaa olla hankalaa. Elokuvaa seuratessa tulee tunne, että lyhytkestoinen muisti on lakannut toimimasta ja elää vain hetkessä 30 sekunnin lähimuistilla.
Elokuvan viimeiset 45 minuuttia pitää katsoa ainakin kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla kaiken sisäistäminen vaatii prosessointitehoa. Loppu kestää pidempään kuin missään muussa saman tyylilajin elokuvassa ja Marvel-universumin hahmoja pomppii ruudulla enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Viimeisillä minuuteilla aletaan poistua ulos genrestä ja surumielisyys enteilee muutosta.
Terävämmällä käsikirjoituksella elokuva voisi olla järisyttävän hieno päätös Avengers elokuvasaagalle. Nyt se on kuin ylensyönyt sinivalas, joka on vatsa viistäen ylittänyt juonellisen ylemmän keskiluokan riutan. Tehostemäiskintä ja muutama hieno hahmo paikkaavat tilannetta jonkin verran, mutta tarkemmalla analysoinnilla saattaa elokuvan sielusta löytyä tyhjiä koloja joita tietokonegrafiikka ei ole kyennyt täyttämään.
Elokuva pääsee jossain määrin hipaisemaan saagaa seuranneen katsoja sisintä ja välillä saattaa jopa tuntua kosketus. Se tekee pesäeroa turvallisten loppujen maailmaan ja esittelee katsojalle elokuvauniversumin jossa mikään ei ole varmaa. Kohtaukset joissa joudumme jättämään hyvästit olisivat kuitenkin tarvinneet ohjaajan, jolla on kokemusta katsojien sydänten särkemisestä.
Endgame on saanut suorastaan ylistävät arvostelut. Arvosanaksi nyt hieman puolen välin ylittävä, sillä timanttia ei oltu hiottu loppuun saakka. Älkää käsittäkö väärin, Avengers saagan päätös ei ole huono elokuva. Omassa genressään se on ehdotonta huippua ja kyllähän tämä kuitenkin on pakko katsoa. Oikeassa mielentilassa ja riittävän laadukkaalla laitteistolla pääsee mukaan tarinaan, jonka toiminta todennäköisesti ylittää kaiken tätä ennen nähdyn.
Genressään huikeaa toiminnan juhlaa.
Elokuvana 3,5/5
ps. Tämä arvostelu kirjoitettiin humalassa kuunnellen 80-luvun pop-yhtyettä Duran Durania.
https://www.imdb.com/title/tt4154796/?ref_=nv_sr_1?ref_=nv_sr_1