Olin lähössä kusettamaan meijjän rakkia ku ekan kerran sen eläissä oli satanu lunta. Pysähty kuin naulittuna. Varovaisesti koitti tassulla ja sitten vielä kielelläkin, että mitä vittua tää tämmönen taas on. Ku hoksas, että ei oo hätää niin sen jälestä reuhas aina menemään minkä ehti lumessa.
Keäväisin sitten aina etti sen viimesen lumikasan johon oli aina pakko päästä piehtaroimaan. Mutta se oli muutenki luonnevikanen. Ku tätivainaa erehty antamaan sille kerran kermapullaa niin se haukkumalla ja räyhäten vaati sitten samaa palvelusta joka kerta ku siellä kävi. Yks kerta kuitenki pääs käymään niin, että ei ollukkaan enää tarjolla. Tuijotti, aivasteli ja puisteli päätään. Ku sai tarjolle jotain kuivaa keksiä niin katto sitä, sitten tätiä, taas keksiä ja tätiä. Lähti siitä sitten muualle. Sen jäläkeen täti oli sille persona non grata.
[
5 viestiä
|
]
⭰
Shh, no tears... only dreams now
Kiitos börh :3
Paksut posket
Hiljaa saatana
Työ aamu
Kuntoutumassa
kakkuvaras
aurrinko paista
ei saa herättää :3
hahaa etpäs mahdu siitä :3
börhentelijät
mulkku kissa
Talvella autoilussa on omat erityiset haasteensa
Kitten Arnold meets his dad William for the first time
SCP-222-TH J The Troll Cat, The Genius Hacker Cat | Safe?