Lol silakkaliikkeen natsinhoito-opas
Pieni natsinhoito-opas
Täällä pohditaan koko ajan, mikä olisi yleensä oikea tapa suhtautua rasisteihin, natseihin ja muuhun äärioikeistoon. Se ei ole vaikeaa ellei tee siitä itselleen vaikeaa.
1) Mitään ideologisia kompromisseja perivihollisen kanssa ei tarvitse eikä saa harrastaa. Ei se johda mihinkään, sen kaikki liehittelijät, kollaboraattorit ja muualle katsovat ovat lopuksi saaneet huomata. Kaikki antamasi elintila käytetään väärin ja sinua vastaan.
2) Äärioikeisto natseineen itse on jakamassa kansakuntaa, emme me, joiden on vaan pakko jättäytyä heidän repimänsä railon toiselle puolelle: Emmehän ole äärioikeistoa eikä paikallaan pysyminen siirrä ketään myöskään äärivasemmalle – tai minnekään.
3) Perivihollisellakin on motiivinsa ja pelkonsa ja voit tiedostaa ne, mutta niillä voi vain osin selittää, mutta ei vähääkään oikeuttaa huonoa käytöstä ja suoranaista väkivaltaa.
4) Ei ole pakko provosoitua kun provosoidaan eikä avutonta tai maassa makaavaa tarvitse ja pidäkään potkia. Kaikki vastustaminen ei ole provosoitumista ja esimerkiksi vaarallisen some-räyhääjän vaientaminen ei ole väärin. Saa ja pitää toimia ja puhua kun asia vaatii eikä viisaamman pidä aina ja lähtökohtaisesti väistää tai vaieta. Olisiko ihan päin vastoin? Onkin ajattelematonta sanoa "ettei heidän kanssaan kannata väitellä." Jätetäänkö siis ilmatila heille? Mielestäni se pitäisi ottaa meille kaikille, ja nyt ei niin ole.
5) Jos joidenkin pitää muuttua ja luopua ideologiastaan, he ovat natsit, rasistit, fasistit, äärikansallismieliset ja muut sen sellaiset. Voit aivan hyvin todeta valtavirran moraalioppien tai historian opettamana, että he ovat väärässä. Sinä et siis ole yhtään selitystä velkaa ja näyttötaakka ideansa paremmuudesta on niillä toisilla. Joten älä hätäänny, voitit jo. Kaikki ihmisen alhaisimmille tunteille ja ominaisuuksille perustetut ääri-ideologiat ovat aina matkalla kohti omaa perikatoaan, mutta tarvitsevat muulta yhteiskunnalta alkuvauhdin.
6) Kaikille mahdollista palata ääriajattelun parista kenenkään estämättä eikä ex-natsi (tmv.) joudu vihan ja halveksunnan kohteeksi vaan päin vastoin. Hän voi jatkaa elämäänsä kenenkään osoittelematta siinä kuin kaikki muutkin.
Jos natsiaatteen _täysin_ sokaisema ihminen pystyy ottamaan nk. järjen voiton aineesta, on hän kyllä jo fiksu, sillä irrottautuminen jopa kokonaisesta elämäntavasta on vaikeaa: se vaatii asettumista tälle epämukavalle puolelle, jossa pitää aikuisena olla ihan itse vastuussa teoistaan, jossa ei pääsekään helpoilla ratkaisuilla (”kaasutetaan ne”) ja mielikuvitusmaailmaan karkaamalla, ei ole enää entistä kaveripiiriä ja lauman suojaa, ei entistä ideologia- ja tietopääomaa ja niiden antamaa asemaa, vanhaa ajattelukehikkoa ja jossa voi joutua tekemään tiliä menneisyydestään ainakin itselleen.
Joten pidetään halukkaille ovi auki.
Jos joku taas haluaa juttua sinne historian väärälle puolelle odottamaan lapsekkaasti tuhatvuotista valtakuntaa ja Johtajaa, niin omapa on häpeänsä. Kenenkään ei tarvitse soritella ja syyllistyä jonkun toisen sellaisesta väärästä valinnasta, johon ei ole vaikuttanut.
