Jännät unet on parasta kunnon paskantamisen jäläkeen. Mun on yleensä etes ihan turha yrittää kuvailla uniani, mutta aika monesti ne sijoittuu semmoseen kuvitteelliseen Ouluun tai sen lähiseutuihin. Aina ku nään unta jostaki sieltä niin tiiän, että missäpäin kartalla on mitäkin ja pääsen ikään ku unesta toiseen jos vaan lähen toisen unen paikkaan. Interaktiivisia unia siis. Joka kerta en kuitenkaan tajua siinä unessa, että voisin mennä mihin tahansa muuallekki, mutta kohtalaisen ussein kyllä. Toisaalta tiiän myös sen, että todellisuudet on pakattu jättimäisiin kuutioihin ja keskittymällä pääsee kuutiosta toiseen jossa se sama uni jatkuu, mutta eri säännöin, tapahtumin tai supervoimin. Ja jos oikein keskittyy, niin pystyy myös pakottamaan ittensä niiden kuutioiden väliseen tilaan josta voi käydä ettimässä mieleisensä todellisuuden. Ja myös Jumala on nainen, ihan mun entisen oppariohjaajan näkönen. Siellä on liukuportaat taivaaseen ja sen varrella on erilaisia superaseita ja kilpiä joista voi valita ittelleen sopivat.
Vittu, että unimaailma on hieno maa. Kerran kyllä vähän kauhistelin, ku yks luokkakaveri oli tappanu ihimisiä, leikannu niiltä naamat irti ja sen jäläkeen naulannu ne takas, mutta ylösalaisin. Ja yhen toisen kerran meidän emäntä oli imeny meijjän piskien sisuskalut oikian etuolokapäähän tekemänsä reiän kautta. Ja kerran pelastin elämäni rakkauden jostaki Meksikolaisesta flavelasta, mutta se kaapattiin uudestaan. Olin lähtemässä pelastamaan sitä, mutta sen tytön äiti ja pikkusisko toppuutteli mua ja sanoivat, että ohan tässä sulla tuo sen pikkusisko, että antaa sen isosiskon olla. Kieltäydyin ja lähdin seikkailemaan. Ja maailmankaikkeus on tehty mun ja yhen toisen dinosauruksen munasta jonka vahingossa rikkoin.