Nyt on uusi vihollinen. Se on islamin saasta. Sen on annettu levittäytyä ympäri mannerta, suvaitsevaisuuden nimissä. Vaikka se saasta ei suvaitse mitään.
Menen kauppaan. Kasaan koriini kaipaamiani hyödykkeitä. Menen kassalke ja saan hyödykkeeni näyttämällä korttia joka vähentää tililtäni määrätyn määrän numeroita.
Miksi uskon kaupan olevan reilu? Miksi uskon että tililläni olevalla numerolla on arvoa? Enhän minä anna juustoköntistä mitään konkreettista vastineeksi.
Ehkä kommunistit olivat lopulta oikeassa. Markkinatalous on iso kupla joka tekee ihmisistä orjia, jotka vain luulevat että numeroilla on väliä.
Jos päättäisimme että vaihdantatalous on ainoa oikea, eikä bittiavaruus ole se juttu, niin mikä olisi lopputulos?
Vitu runkkarit ilmoitti, että mun päivärahaa leikataa. Ja kohta poksahtaa työnhakulvoite. Olen hakenut työtä ilman turhaa uhkailuakin, tosin vähemmän yllättäen huonolla menestyksellä, koska jos jotain ei ole, nii sitä ei vaan saatana ole!
Näinkö niitä työpaikkoja luodaan? Vittuillaan ihmisille joille on jo vittuiltu.
Jos kaikki Suomen 150 tuhatta ihmistä perustaa firman, nii mistähä niihi löytyy asiakkaat?
Oon ryypänny aamusta asti ja sitä tehdessäni kylväny eripuraa ja tuhoa ihan vaa huvin vuoksi. Onneksi kaljat loppuu. En saatana uskalla avata aamulla whatsappia enkä taatusti facea.
Jos valupertti häviää täältä, nii se häpeää kuukauden ja tulee takas. Ellei saa sydäriä runkatessaa.
Kävin heittää kuskikeikkaa. Vein muutaman valkokaulusjuopon viettämään jotain fiiniä illallisjuttua ja hain nohevan varusmiehen bussilta. Oli pikku darra nii kauhea kuumotus maximus lähtä kurwaileen keskustaan.