hänen ylhäistyytensä

Meillä oli aikonaan pari nyrkillä tapettavaa pikku piskiä. Toinen niistä oli aivan vauhko muita ku kaveriaan vastaan. No sitte tuli kaverit kylään ja niillä oli semmonen joku helevetin toy-villakoira narttu. Saatana, se laitto ne meidän jätkät kuriin yhellä vilkasulla. Vanhempi sessu oli jo vähän seniili niin ku annoin kaikille kolmelle herkkupalat niin eihän se narttu tietenkään suostunu sitä syömään vaan katteli, ettei olis vaikka etanoita vedettäväksi. No se meidän senioripiski aatteli, että käyttää tilasuuden hyväkseen ja yritti pölliä vieraan herkkupalan. Se oli virheliike.

Se pieni musta puhvin puolikas loikkas ilimaan ja ärähti niin maan saatanasti, että se meidän senioripiski veti pitkin seiniä sängyn alle piiloon. Se nuorempi vittusaatana kurkisteli välillä nurkan takaa ja yritti varovaisesti murista mutta piti kuitenki turpansa tukossa ja lito menemään heti ku vieras liikahtikaan. Sain ne meidän pojat sitte nojatuolille turvaan ja tuumasin, että näistä pittää saada yhteiskuva. Mitä lähemmäs yritin houkutella sitä narttua niin sitä paskajäykemmäks meni meidän pojat. Kait siitä jonkulainen kuva tuli, mutten tiiä missä helevetissä sekin on tätä nykyä.

Nyt ei oo enää kamuilla sen poikasen poikastakaan, ku piti viikko sitten teurastaa se. Kortisolilääkitys vei parikiloselta takajaloista viimesetkin voimat eikä halunnu enää 15-kesäsenä tehä muuta ku nukkua. Etes ruoka ei kelevannu. Kuurokin se oli jo. No soittivat elukkamengelen paikan päälle niin sai lähteä rakkaan mammansa sylissä ikiuneen.