Kävin ekaa kertaa elämässäni pelaamassa frisbeegolfia. Täytyy kyllä sanoa, että rakastuin peliin. Peli kulki hyvin ja polttelin jointtia pitkästä aikaa kahteen vuoteen.
Tuli kyllä varustauduttua amatöörimäisesti ja puolen litran vesipullo kesti porottavassa auringossa ehkä puoleen väliin kenttää.
Pelin jälkeen suuta kuivas ihan vitusti ja paukkupäissäni sain sitten idean kuivata hampaani ja rullata huuleni, tavoitteena oli näyttää Jim Carreylta siinä "Me kaksi ja Irene"-leffassa, jossa sillä kuivaa lääkkeiden jälkeen suuta. Tietäjät tietää.
No, mä kuitenkin tallustelin hesan katuja sen näkösenä ja emäntä siinä vierellä. Mentiin kauppaan ja ainoa asia mielessä oli saada vettä ja päätin lopettaa performanssini vasta vesihuikan jälkeen. Sain myös päähäni ajatuksen kurkunsyöntikisasta, joten ostin neljä kurkkua. Kassalla olin edelleen huulet rutussa ja kuulostin keharilta, mutta kassapoika Eemeli hoiti hommansa asiallisesti (puhuttelin häntä nimellä ja kyselin hänen aktiivirannekkeestaan.) Päätin performanssini ottamalla kulauksen vettä, jonka jälkeen puhuin taas normaalisti. Eemeli tosin palveli jo toista asiakasta ja minusta hieman tuntui, että esitykseni nerokkuus meni häneltä hieman ohi.
Eukkoa ei tässä vaiheessa näkynyt missään ja venailin häntä kassan takana, mutta en ole varma, oliko Eemeli painanut jotain hälytysnappia, koska vartija ilmestyi myymälään. Todennäköisesti oli turha kuumotus, mutta päätin siirtyä kassojen takaa ainoalle penkille istumaan. Siinä istuskeli joku mummo yksin ja kysäisin voiko siihen istua. Päätin pilvipäissäni tapojeni vastaisesti aloittaa smalltalkin ja tämä sitten johti jotenkin tilanteeseen, että päätin kysyä mummelilta, että "Anteeksi, jos utelen, mutta onko Teiltä ikinä kuollut ketään läheistä?" No, tää mummo katsoi mua hetken ja alkoi sit oikeasti kertomaan minuutin keskustelun jälkeen siitä, kuinka sen veli joutui vaimonsa tappamaks joskus vuonna 1986. Oli kuulemma kirveellä lyöny kaulaan :D Eukko saapui muutaman minuutin jälkeen ja vaikutti aika vihaiselta, kun olin ostanut vaan neljä kurkkua, vaikka piti ostaa yhdessä pikniktarpeet. Mä kättelin sen mummon ja toivotin hyvät jatkot. Vaikutti vilpittömästi iloiselta kohtaamisestamme.
En tiedä miten muut tarinan osallistujat kokivat tuon hetken, mutta itselleni oli ainakin eeppisin kauppareissu ikinä. Tuo ne huumeet silloin tällöin mukavasti väriä elämään ja laittaa ajatukset uusille poluille. Sen kurkunsyöntikisan muuten hävisin kaverin muijalle.
Olipa jännä tarina. Kyllä ihmisiä kannattaa haastaa juttelemaan. Kaikki tykkää kertoa itsestään ja jos eivät tykkää niin kyllä se suomalaisen suu napsahtaa säppiin merkiksi. Ja onnea uudesta kierroksesta auringon ympäri!
