Herraoletettu ilmoittaa hamppilääkärille, että sulla on matala kipukynnys. Mää muuten aina joudun selittään sitä, että mulla ei puudutteet halua toimia. Ei ne tietenkään ikinä usko ja kuvittelee, että haluan vaan päästä puudutepilveen.
Oon kuitenkin moninaisten leikkausten aikana todistanu sen ettei mulla mitkään keskivertoannokset toimi niin ne on aina ihan ihmeissään. Tietenkään ne ei kirjota sitten papereihin niin joka vitun kerta pitää erikseen selittää, ne ei usko, ja kertoa mistä on kyse. Ei ne usko. Ykski kusiluikka laitto mulle selkäydinpuudutuksen (piti maata kylellään) ja oli sitä mieltä, että nyt vittu leikataan se kinttu. Siinä sitten mainittin, etä ei se puudutus toimi vielä.
Oli perkeleen ylimielinen tyyppi. "Heehehee, no semmostahan se on ku on puudutteet vieneet kaiken tunnon, että nyt ruvetaan leikkaamaan". Vittumaisuuttaan piirteli jalkapohjaan numeroita/kirjaimia niin luettelin ne sille (tuntemattomana ei ois voinu sanua yhtään mitään). Siinä vaiheessa lekurin vittupaskahomokyrpä hymy hyytykin. Tuumas vaan, että kait me ootellaan vielä pieni hetki. Sanoin sille, että määhän kerroin ettei mulla toimi puudutusaineet kunnolla. No, ei siinä 20 minsaa eteenpäin niin alako jo käymään kipiää ne viillot kintussa. Pidättelin toki siihen asti ku rupes tosissaan ottaan kipuna niin sanovat, että laitetaan sulle vähän lisää kanyylin kautta.
Sen jälkeen löpertelin kaikille ties mitä tajunnan virtaa mitä vaan keksin sen 20 minuutin ajan. Kyllä niitä muuten huvitti ne mun jutut, mutta kuitenki saatiin kinttu leikattua. Aina on vituttanu lekureissa se, että ei perkele laiteta tajua pois vaan pitää varmaan jonku jumalallisen tahdon vuoksi kokea kipua. Ku tähystettiin tuo putkisto yläkautta niin sanoin, että ei onnistu hereillä. Siellä oli sitten tolkut ja ajan tasalla olevat lekurit. Sanovat, että nyt lähtee kanyyliin lyhytvaikutteista unilääkettä. Ihmetelin. Ottelinsen kolmannenkin sekunnin ja sitten alko tuntua lämpimälle posken puolella. Seuraava mitä tajusinkaan oli ku mua tökittiin kylkeen, että alappas ny jo heräillä siitä että pääset kotias.
Pienessä pössyssä sitten kysyinkin, että mitä helevetin troppia ne oikeen anto mulle, että saisko reseptin samaan ku on saatanallisia univaikeuksia. Ei ne oikeen innostuneet ajatuksesta. Ois varmaan pitäny hailauttaa siellä mun Mustaa Amexia mutta se meni sillä kertaa ohitte.