Herramme koronan herranvuonna 2020 piti käydä yläpäästä röörattavana. Sain ajan huhtikuulle ja soitin, että leukalihasongelmia, nieluongelmia sun muita, että tarvitsee nuijanukutuksen. Silloin jo oli pahoinvointialuemeininkiä ilman pahoinvointialueita, niin meni sitten marraskuulle asti röörirassaus. Kurkku oli pari päivää ihan helvetin kipeä, ilmoitin silloiselle johtajalle, että ei pysty puhumaan ja sattuu sen verran paljon, että olen rööripäivän jälkeisenkin päivän poissa töistä. Totesi, että ilman muuta.
Tuloksissa ei näkynyt mitään järkevää. Totesivat vain, että Somaceista sun muista huolimatta refluksin jälkiä löytyy, mutta ei muuta. Aina välillä kun on ylävatsa hiton kipeä, oli syksystä 2019 kevääseen 2020 hiton kipeä ja 2020 kesäloman jälkeen samoin pari kuukautta, mutta kivut rauhoittuivat ja ollut lähinnä lyhytaikaisesti/ajoittain sen jälkeen.
Jossain vaiheessa varmaan pitää peräröörihoonattavanakin käydä, tosin voi olla että kuolo korjaa ennen tai sitten kun kurkataan, niin todetaan että valmista kauraa ja ei kun pakettiin. Käytännössä kun on ruikulia päästetty menemään yli 30 vuotta ja vatsa on vuosi vuodelta enemmän tillin tallin.
Noista rööriroopettamisista muuten... helvetillisen eturauhastulehduksen ollessa päällä, se on muuten kiva kun perwotätiurologi kourii ja puristelee eturauhasta puoli räpylää persiissä. Tuntui siltä kuin tähtisädetikkuja olisi poltettu kyrvän sisällä, ihan varmaan se ehti työntämään sellaisen palavana kyrvän sisään kun meinaan säkenöi ja voisin vaikka vannoa, että näin tähtiä ja kyrpäkin hyppi tuskasta edestakaisin. Ja eihän se siihen tietenkään päättynyt. Sitten tungettiin helvetin laavalamppu perseeseen, että voidaan nähdä tähtisade yötaivaalla ja ultrailla vähän miltäs se eturauhanen näyttääkään. Pieni ja sievä oli kuulemma, vaikka tulehtunut olikin. Oh lawdy lawd, lawd have mercy on mah sinful soul.
Siihen tähtimeininkiin olisi pitänyt varautua pullollisella rommia, kourallisella buranaa ja maalaamalla pääsiäismunat. Niih!
