Kesken kesää syksyn valju valta Hohkaa kylmän henki kaikkialta Hallatuulen hammas luihin puree Metsä, järvi murheellisna suree Saaret seisoo liikkumattomassa Ikävässä ikiharmajassa
Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy
Puhuu kuolemaa jo puiden tohu Uhkaa kadotusta korven kohu Aalto lyijynraskas rantojaan Huuhtoo ikuisilla huulillaan
Viiltää veno kesken luonnon karun Vana kertoo orvon onnentarun Joka tuskin päästen päivänkukkaan Kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan Vaan ei sentään elämästä laannut Vaikk' on vuosia jo maassa maannut
Ah, ne päättyi elon juhlapäivät Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät
Saaret seisoo liikkumattomassa Ikävässä ikiharmajassa Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy Ah, ne päättyi elon juhlapäivät Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät
Kuin kuolon ja elämän immet Syyskuutamon kullassa leikkiä lyö Niin syksy mun sieluni yössä Jo kerkeän kevään kukkia syö
