Rekisteröitynyt 15.10.2017 19:05:42
Nähty 126 päivää sitten
Sukupuoli Mies
Viestejä 862
Tageja annettu 15
Vierailuja 2 915
Medioita 8
Medioiden näyttökerrat 3 188
Plussia 135
Saavutuksia Ei ole
+3      
Portaissa kulkemisen vaikeuden ymmärtää vasta kun siitä tulee vaikeaa. Ongelma se on aina ollut kaikille, mutta suurin osa on oppinut ratkaisemaan ongelman niin hyvin, että sitä ei tule edes miettineeksi. Elämä on yhdeltä katsantakannaltaan aina ongelmanratkaisua. Kutsumme ongelmiksi ongelmia, joita emme ole oppineet ratkaisemaan siten, ettei tietoista väliintuloa tarvita. Ongelmia on jokaisella, kuten oli eräillä. Hitler halusi vain kesäisen Espoolaisen rivitalotaajaman idyllin. Hän pyrki taloyhtiön hallituksessa uudelleenmäärittämään alueen lähiöksi, mutta koki suurta vastustusta muilta hallituksen jäseniltä, perusteluina olleen suomalaisen lähiön määritelmän taipumattomuuden kyseiseen alueeseen, olkoonkin että Raimo piti kioskiaan urheilukaukalon pielessä ja Mira parturia kotonaan. Hän lähti lopulta modernia tietä, kuollen kellariinsa luulotautiinsa, kuten historia ja naapurinsa tietää kertoa.

Toisaalla kuoripoika aivastaa istumista, en arvaa liekkö hellää persettä vaiko hyvistä tavoistaan, ongelma kuitenkin. Hän piti väestä, joista ei olisi tullut hänen asemassaan pitää. Hän opetti salaa orjasuvun jälkeläistä lukemaan iltaisin sivukirkossa jämäkynttilöiden valossa. Keskenään vitsailivat hänen olevan lukenut mies, vaikkei viralliseen opetukseen koskaan päässytkään osallistumaan. Nautittuaan kiertolaisluottamusta aikansa päätti herra vaaleassa puvussaan ja tummassa nahkassaan pyrkiä yhteiskunnalistamaan hahmonsa. Sanomistahan siitä tuli, solidaarisuus toimii vain puolin ja toisin, ei puolin tai toisin.

Yhteiskuntamme tarjoaman edun myötä harjoittaa ja hallita vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla Marjaana käytti osan omastaan vetämällä käteen ja laukeamalla, johon ei miehensä kanssa kyennyt. Tänä maailman aikana kutsumme tätä feminismiksi, mutta tilanteen ollessa toisinpäin se olisi sovinismia. Marjaana saattoi, tai saattoi olla olematta välillisesti osallinen Hitlerin kuolemaan. Hän ei puoluekantansa puolesta vastustanut naapuriaan, mutta piha-aita aiheutti hänessä vallatonta närästystä. Ei ainoastaan hänen velttokullinen miehensä, tai neekerin kanssa kaveerava poikansa, mutta että vielä ylikasvanut pensasaita; siinä jos missä oli koettelemusta yhdelle.

Saapuipa poika päivänä eräänä kotiin, tuoden uutisia tullessaan. Kirkkoisä oli kokenut hankaluuksia portaiden kulkemisessa, voiden olla, että hänellä oli, tai oli olematta tekemistä asian kanssa. Ystäväänsä syytettiin asiasta, kuten oli ajan tapa. Se ei käynyt päinsä, ei lainkaan, tuumi poika harkitsematta. Joten poika myönsi, äiti vastusti. Ilman tunnustusta joku olisi joutunut hirteen, tunnustuksen myötä tilanne oli vahinko ja syytteet mitätöitiin. Kirkkoisä haudattiin Hitlerin viereen, kahvit tarjoiltiin totta kai törsäilevän seurakunnan puolesta.

Mahdollinen murhaajaperhe eli ja voi hyvin. Pojan ystävä pääsi lopulta opintoihin ja päätyi ensimmäisenä erivärisenä virkamiestehtäviin, ollen jälleen vihattu, mutta tällä kertaa ansioidensa, ei ominaisuuksiensa puolesta. Velttokullinen mies löysi ratkaisun ongelmaansa naapurin paidattomana autoaan pesevän, hikikarpaloiden vatsalihaksia pitkin valuvien, sängeksi pääseen, aina niin ystävällisen miehen makuuhuoneesta, josta vaimo ei saanut tietää mitään, vaan vietti mahdollisetettua vapaa-aikaansa masturboiden miettiessään häntä.

Mikä kaunis maailma, ikuista ongelmanratkaisua, mikä kaunis maailma.
07.01.2022 23:50:44 | 23:52:54
#537205 [+-] Piilota Suosittele

>>537188
Kiitos paljon :)

Tämä oli jälleen niitä tarinoita, jotka lähtivät hetken mielijohteesta ja syntyivät itsestään. Aloittava ajatus oli kai elämän ollen ongelmanratkaisua jokaisessa hetkessä, kuten vaikka portaita kävellessä; täytyy tietää mihin jalkansa laskee, se on omanlainen ongelma, mutta lopulta kertojen jälkeen siitä tulee autonomista toimintaa, jolloin portaita kulkee edes miettimättä koko asiaa.

Sitten halusin mukaan myös jonkun twistin tämän toteamuksen pohjalta, että mitäpä jos se ongelma kerrotaan, kuin se olisi edelleen jalan laskeminen, mutta aiheutuen ulkopuolisen tekijän toimesta. Ja sitten myös tämä Hitlerin Espoolaisuus hataroiden yhtäläisyyksien kanssa todellisuuteen tuo sellaista kontrastia, josta pidän. Tämä perhedynamiikka, jossa äiti on natsi, vihaten silti toista natsia, koska naapuri, joka on tehnyt homomiehen kanssa lapsen, joka ei jaa samoja rotuihin kohdistuvia aatteita, on pelkästään tilanteen luomaa kontroversaaliutta, missä tarina pakottaa nämä yhteen, eikä niinkään että se olisi jokin itsetarkoitus, vaikkakin se tekee "perinteisestä" Espoo-rivariperheestä värikkäämmän.

Tämä pojan ystävä, tumma virkamies, kertoo kunkin asiaankuuluvan hahmon ajatusmaailmasta, mutta jotta tästä ei tule mitään sankaritarinaa vain tullakseen sankaritarina, niin häntä vihataan aina, mutta siirtäen tämä syyn hänen rodustaan hänen ammattiinsa, jolla tuon sitä vihan yleismaailmallisuutta, että se ei vaadi kohdetta, vaan se on aina jokaisesta lähtöinen oleva tunne, vaikkakin se usein johonkin kohdistuu, mutta ennemmin asiaan kuin kohteeseen, ja myös se, että ominaisuudet eivät voi rajoittaa hahmoa.

Samoiten tässä myös aatteiden lisäksi kritisoidaan uskontoja, ja lopulta näitäkin laajemmin ylipäätänsä järkähtämättömiä mielipiteitä. Mielipiteet ovat perseestä, ja kuten edellämainittukin on mielipide, on se mielestäni perseestä. Mutta samaan aikaan kaikki tarinassa mainittu toteuttaa jollain tapaa luonnollemme ominaista tapaa jäsentää maailmaa, kuten Espoo, Hitler, kirkko ja lähiö, joten asenteemme ja ajatuksemme on kuitenkin pitkälti sitä, miten jäsennämme maailmaa monesti vaistojemme pohjalta.

08.01.2022 01:14:32
#537223 [+1] Piilota Suosittele

Harmittaa.. että olen niin kännissä, etten voi nauttia jorinoinnistasi täysin rinnoin.. sen mitä tässä tilassa havaitsin, oli klassista sinua, toteuttamassa sinua.. mitä tulee sinuun, todisti, kuka sitä miten hyvänsä, se on kaunista, kaikki tyynni.. :3

[ 12 viestiä | ]