Kesken kesää syksyn valju valta
Hohkaa kylmän henki kaikkialta
Hallatuulen hammas luihin puree
Metsä, järvi murheellisna suree
Saaret seisoo liikkumattomassa
Ikävässä ikiharmajassa
Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy
Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy
Puhuu kuolemaa jo puiden tohu
Uhkaa kadotusta korven kohu
Aalto lyijynraskas rantojaan
Huuhtoo ikuisilla huulillaan
Viiltää veno kesken luonnon karun
Vana kertoo orvon onnentarun
Joka tuskin päästen päivänkukkaan
Kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan
Vaan ei sentään elämästä laannut
Vaikk' on vuosia jo maassa maannut
Ah, ne päättyi elon juhlapäivät
Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät
Saaret seisoo liikkumattomassa
Ikävässä ikiharmajassa
Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy
Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy
Ah, ne päättyi elon juhlapäivät
Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät
Kuin kuolon ja elämän immet
Syyskuutamon kullassa leikkiä lyö
Niin syksy mun sieluni yössä
Jo kerkeän kevään kukkia syö
