Yksi serkun kissa oli "normaali isokokoinen" kissa, joka tykkäsi hitosti puskea ihmisen kanssa päätä yhteen. Otti oikein vauhtia niin, että päät kopsahtivat ja puski perkuleen lujaa kehräten. Kissa oli naamastaan, korvistaan ja pään ihostaankin hiton arpinen kun se pieksi kylän muita kissoja (ja varmaan koiriakin).
Mun enolla oli joskus 90-luvulla Musu kissa, iso musta börheys. Se ei sietäny ketään paitti omistajaansa eikä sitäkään aina. Eno asu siihen aikaan omakotitalon yläkerroksessa jonka se oli vuokrannu ja omistajat alakerrassa joilla sattu oleen koira. Se kissa oli kynsiny sen useasti ja nii pahasti et se koira alkoi vinkuun kun se näki sen kissan. Akvaarioistakin katos kalat aina välillä eikä enonkaan kannattanu laittaa vastaan jos börh hyppäs pöydälle hamuaan loppua lenkkimakkarasta, kunhan eno oli saanut pari viipaletta. Siihen kissaan oli joskus osunut maasalamakin eikä sille palanu ku niskaan laikku jossa ei kasvanut karvaa, mikä pahan tappas.